Päivätoiminta rytmittää Alicen aktiivista arkea: ”Erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen avartaa”
Alice viettää aktiivista arkea, johon kuuluu muun muassa erilaisia vapaaehtoistehtäviä Mäntsälässä. Neljänä päivänä viikossa hän suuntaa Helsinkiin Pasilan päivätoimintaan, joka on hänelle tärkeä arjen rytmittäjä.
Kun Alice syksyllä 2021 laati häidensä vieraslistaa, oli selvää, että siitä tulisi aika pitkä: hän halusi kutsua mukaan kaikki Pasilan päivätoiminnan kävijät ja työntekijät. Niin tärkeä yhteisö päivätoiminta hänelle on.
”Suunnitelma meni kuitenkin mönkään koronatilanteen vuoksi. Häät pidettiin 27. joulukuuta 2021, mutta vain kahden todistajan läsnä ollessa”, Alice kertoo.
Alice käy Pasilan päivätoiminnassa neljänä päivänä viikossa; keskiviikot hän on varannut asioiden hoitoon. Päivätoiminta on hänelle tärkeä arjen rytmittäjä. ”On kiva, että päivätoiminnassa saa valita itse, mihin ryhmään haluaa osallistua. Tykkään erityisesti ajankohtaisia asioita käsittelevästä ryhmästä, jossa saa keskustella ihmisten kanssa”, Alice kertoo.
”Keskustelu erilaisten ihmisten kanssa avartaa, ja samalla oppii ymmärtämään erilaisuutta. Joku saattaa esimerkiksi suuttua paljon helpommin kuin toinen. Se on rikkautta, että ainakin yritämme ymmärtää toisiamme eroavaisuuksistamme huolimatta.”
”Autan mielelläni muita”
Vaikka päivätoiminta on Alicelle tärkeä osa arkea, se ei suinkaan ole ainoa asia, joka tuo sisältöä hänen elämäänsä.
Minulla on kyllä koko ajan tekemistä, laatu vain vaihtelee.
Keskiviikkoisin Alice käy omien asioidensa hoitamisen lisäksi vapaaehtoisena Mäntsälän helluntaiseurakunnan organisoimassa ruoka-avussa. Muina arkipäivinä hän suuntaa päivätoiminnasta kotiin tultuaan invamopollaan Mäntsälän raitille.
”Minulla on jalkojen välissä mopon penkillä säkki, johon kerään roskat maasta. Pullot ja tölkit poimin etukorissa olevaan kestokassiin. Tämä on sellainen nätin sään harrastus. Olen aina tykännyt, että pitää olla tekemistä, ja teen mielelläni asioita, jotka palvelevat ja auttavat muita”, Alice kertoo.
Ulkoillessaan Alice katselee ympärilleen muutenkin kuin roskia löytääkseen. Jos hän näkee vaikkapa torin laidassa istuskelemassa yksinäisen näköisen ihmisen, hän menee mielellään juttusille. ”Minulle on ihan sama, onko ihminen päihtynyt tai vaikka likaisissa vaatteissa. Jos hän on yksinäinen ja kaipaa seuraa, olen kyllä valmis antamaan omaa aikaani jonkun puolituntisen, joka voi olla toiselle kultaakin kalliimpi.”
Työura rekan ratissa
Monessa mukana oleva, aktiivisesta elämästä nauttiva Alice teki työuransa auton ratissa. ”Olen aina tykännyt isoista autoista, joten päätin peruskoulun jälkeen, että minusta tulee isona rekkakuski. Menin ammattikouluun kuorma-autonkuljettajalinjalle, ja ajoin ensin ammatikseni kuorma-autoa. Saatuani rekkakortin ajoin pari vuotta irtoperiä Uudenmaan läänissä.”
Kun työnantaja teki uusia järjestelyjä ja rekkaa olisi pitänyt lähteä ajamaan Venäjälle, Alice päätti irtisanoutua. ”Minulla oli siinä vaiheessa kolme alle kouluikäistä lasta, enkä halunnut lähteä niin pitkille ajomatkoille. Vaihdoin sitten työpaikkaa ja ajoin invataksia nelisen vuotta.”
Työura katkesi 1998, kun Alice vaipui koomaan. ”Taustalla on sellaista, että minulla on ollut äidin kohdussa aivokalvontulehdus, jonka jälkitautina olen saanut hydrokefalian. Sitä hoidettiin Lastenklinikalla, ja kun pääsin parivuotiaana kotiin, minun uskottiin tervehtyneen täysin”, Alice kertoo.
”Hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida, kun menin 1994 kolmannen lapseni synnytyksessä puoleksitoista tunniksi tajuttomaksi. Silloin päätäni tutkittiin ja löydettiin hydrokefalia. Yhtenä aamuna 1998 en sitten herännyt, ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan.”
Koirakaksikko kulkee Alicen mukana
Alice heräsi koomasta 2001 eikä ole sen jälkeen palannut auton rattiin. Nykyistä kulkupeliään hän nimittää mopoyhdistelmäksi. Yhdistelmään kuuluvat koirat Lumi ja Rölli, jotka lähtevät usein emäntänsä mukaan roskienkeruureissuille.
”Olen opettanut koirat niin, että ne kulkevat mopon vieressä eivätkä hätkähdä muidenkaan apuvälineideni ääniä. Minulla on koko elämäni ajan ollut isokokoisia koiria, ja olen tottunut kouluttamaan niitä. Helpommin se tietysti käy pentukoiran kanssa, mutta kyllä aikuinenkin koira oppii.”
Sekä Röllin että Lumin Alice on kouluttanut aikuisina, sillä molemmat ovat tulleet hänelle kodinvaihtajina. Lempeä koirakaksikko suhtautuu rauhallisesti myös vieraisiin ihmisiin, ja tästäkin syntyy helposti jutunjuurta ihmisten kanssa. ”Koirani menevät aina mielellään rapsutettaviksi, jos joku vain osoittaa mielenkiintoa niitä kohtaan.”
Vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa arkeen
Pasilan päivätoiminta tarjoaa ryhmämuotoista toimintaa ja mukavia kohtaamisia joka arkipäivä. Tärkeimmät ohjenuorat moniammatillisen tiimimme työssä ovat tavoitteellisuus ja kävijöiden omat toiveet.
