Vaasan Validia-talossa asuva Kaisa Mäki: ”Validialle päästyäni sain kokea, miten toisen ihmisen apu, välittäminen ja kosketus hoitavat”
Kaisa Mäki nauttii Vaasan Validia-talossa yhteisöllisyydestä ja siitä, että on voinut luoda itselleen oman, leppoisan päivärytmin.
Seinäjokelaisen Kaisa Mäen elämä muuttui täysin, kun hän heräsi kesällä 2021 leikkauksen jälkeen ja sai kuulla, että hänen jalkansa olivat halvaantuneet.
Mäki selvisi kuitenkin järkytyksestä nopeasti. Hänestä alkoi tuntua, että kyseessä oli itse asiassa tarpeellinen pysähdys elämässä
”Olin siihen aikaan hyvin uupunut. Sairaalassa ja kuntoutuksessa sain levätä ja koota itseni. Ymmärsin, että olin elänyt paljon miellyttämällä muita, tekemällä kaikkeni muiden eteen. Se oli minulle henkisen kasvun paikka ja tilaisuus löytää oma todellinen itseni”, Mäki kertoo.
Ennen leikkausta Mäki oli voinut pitkään huonosti. Hänellä oli epäilty luusyöpää, mutta syyksi heikkoon vointiin oli lopulta paljastunut selkäytimeen päätynyt vaarallinen bakteeri.
”Leikkaukseni viivästyi kahdella päivällä. Jos ei olisi viivästynyt, tai jos diagnoosi olisi tehty aiemmin, olisin ehkä saanut pitää kävelykykyni. Mutta ei sillä tavalla voi ajatella, että miksi minulle tapahtui näin. Miksi ei olisi tapahtunut? Kenelle tahansa voi käydä mitä tahansa”, Mäki toteaa.
Validia-talosta löytyi yhteisöllisyys
Mäki vietti kesän leikkauksen jälkeen kuntoutuksessa Tampereella, ja syyskuussa hänelle järjestyi asunto Vaasan Validia-talosta.
”Validialle päästyäni sain kokea, miten toisen ihmisen apu, välittäminen ja kosketus hoitavat”, Mäki sanoo.
Vaasan Validia-talossa Mäki kokee löytäneensä myös yhteisöllisyyden, joka oli päässyt katoamaan yksityisyrittäjäperheen kiireisessä arjessa.
Mäki hoiti pitkään paperiasioita puolisonsa yrityksessä, ja sitä ennen hän oli töissä pankissa.
”Pankissa nautin valtavasti siitä, että sain olla osa työyhteisöä. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, ja minulle on jäänyt pankista elinikäisiä ystäviä. Muistan itse asiassa jo rippileiriltä asti viihtyneeni yhteisöllisessä toiminnassa. Taidan olla sellainen yhteisöihminen”, Mäki sanoo.
Yhteinen kieli kyllä löytyy, kun vain haluaa kuulla toista.
Naapureiden kanssa syödään ja nauretaan
Validia-talon asukkaiden ja henkilökunnan muodostama porukka vertautuu Mäen mielessä tavallaan työyhteisöön. Joka päivä nähdään ja jutellaan, ja yhteinen arki on mukavaa, eikä siitä puutu iloa ja arjen komiikkaa.
”Talossa on hyvä ilmapiiri, jonka luomiseen loistava yksikönpäällikkömme Tuula Laulaja vaikuttaa merkittävästi. Tuula kuuntelee meitä asukkaita pienimmissäkin asioissa, ja hän myös vie asioitamme eteenpäin”, Mäki kertoo.
”Tykkään käydä syömässä naapureiden kanssa ja jutella ja nauraa yhdessä. Meillä on myös ryhmä, jossa voimme keskustella kaikesta – ja vuorovaikutusta on sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät kommunikoi puheella. Yhteinen kieli kyllä löytyy, kun vain haluaa kuulla toista.”
Luottamuksellisia keskusteluja
Mäki kuuntelee mielellään myös Validia-talon työntekijöiden huolia ja murheita, jos he haluavat niistä kertoa.
”Täällä on paljon nuoria, alle kolmikymppisiä hoitajia, joilla on elämä vielä edessä. He voivat puhua minulle luottamuksella, ja minä neuvon omalla elämänkokemuksellani, jos he vain haluavat. He hoitavat minua, ja minä annan mielelläni heille neuvoja vastineeksi.”
Vuorovaikutus ja ihmisten kuunteleminen ovatkin aina olleet Mäelle tärkeitä asioita.
”Minulla oli haaveena lukea itseni psykiatriksi lukion jälkeen. Olin kuitenkin niin rahanahne, että menin kauppaopistoon, jotta pääsin heti kahden vuoden jälkeen töihin”, Mäki naurahtaa.
Aktiivista yhteydenpitoa läheisiin
Validia-talon mukavan yhteisön lisäksi Mäki pitää aktiivisesti yhteyttä myös Seinäjoella asuviin ystäviinsä.
”Kesällä minulla kävi vieraita ihan ruuhkaksi asti, mutta talvikeleillä monet ystäväni eivät uskalla lähteä ajelemaan Seinäjoelta tänne. Onneksi yhteydenpito on nykyisin muutenkin niin helppoa, kun on puhelimet ja Whatsappit ja muut.”
Puhelimella hoituu kätevästi myös yhteydenpito avopuolisoon, kahteen lapseen, viiteen lapsenlapseen ja yhteen bonuslapsenlapseen. Lapset perheineen asuvat hieman kauempana, mutta Mäen avopuoliso vierailee talossa viikoittain.
Oman asunnon rauhaa ihanan maiseman äärellä
Vilkkaan sosiaalisen elämänsä vastapainoksi Mäki nauttii oman asuntonsa rauhasta. Hän on rakentanut itselleen selkeän ja leppoisan päivärytmin, jota rytmittävät ruokailuhetket ja fysioterapiakäynnit.
”Kuuntelen joka aamu radiosta Muistojen bulevardin. Olen oppinut löytämään tunteita, joita musiikki herättää; ennen olen aina suorittanut jotain siinä samalla, tehnyt kotitöitä tai milloin mitäkin. Nyt keskityn kuuntelemiseen, ja saatan samalla katsella ihanaa maisemaa, joka neljännen kerroksen asunnostani avautuu. Se on kuin muuttuva maalaus”, Mäki sanoo.
”Ruokailun jälkeen menen levolle. On niin ihanaa, että minulla on nyt aikaa ottaa päiväunet. Kuuntelen myös paljon podcasteja, ja katson Yle Teemaa ja rikossarjoja, joissa ollaan Skotlannissa tai muissa upeissa maisemissa. Ja välillä minusta on kiva ihan vain olla omien ajatusteni kanssa.”
Tv-sarjojen maisemia ihaillessaan Mäki myös kokee matkailevansa vaivattomasti, joutumatta pakkaamaan matkalaukkuja ja jonottelemaan lentokentillä.
”En enää edes kaipaa mihinkään reissuun, enkä muutenkaan tarvitse suuria asioita. Olen löytänyt mielenrauhan ja oppinut elämään hetkessä. Vietän paljon aikaa yksin, mutta koskaan en ole yksinäinen.”
