”Se on merkittävä asia, että meidät kohdataan Validian päivätoiminnassa tasaveroisina ihmisinä”
Minna iloitsee siitä, että hän on löytynyt Validian päivätoiminnasta samanhenkistä juttuseuraa, uusia ystäviäkin. Päivätoiminnassa hän myös pääsee pitämään yllä maailmalla karttunutta kielitaitoaan, puhumaan esimerkiksi arabiaa.
Lounaan jälkeen Pasilan päivätoiminnassa jytisee – ainakin jos se on Minnasta kiinni. Silloin soitetaan kävijöiden toivelevyjä, ja Minnan toivelistalla on punkia. Päivätoiminnasta hän on löytänyt samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa valitaan soitettavaksi 1970–80-lukujen klassikkoja.
”Ainakin Sex Pistolsia, Dead Kennedysiä ja tietysti Clashiä. Pelle Miljoonaakin soitamme, vaikkei hänen musiikkinsa varsinaista punkia ollutkaan, ja joskus myös Yötä, joka teki uransa alussa pari tosi kovaa levyä”, Minna listaa.
Juuri kavereiden ja ystävien löytäminen oli Minnan keskeinen tavoite, kun hän tuli muutama vuosi sitten päivätoimintaan.
”Olen aina ollut sosiaalinen ihminen. Sairastuttuani oli todella tylsää, kun en voinut liikkua missään enkä käydä enää työssä, josta olin tykännyt niin kovasti. Oli kauheaa olla vain kotona tekemättä oikein mitään”, Minna muistelee.
”Kun sitten kuulin päivätoiminnasta, panin hakemuksen vetämään.”
Rytmiä elämään ja uusia ystäviä
Päästyään aloittamaan päivätoiminnan Minna toivoi paitsi löytävänsä juttuseuraa myös saavansa rytmiä elämäänsä. Yksin kotona vuorokausirytmi oli lähtenyt liukumaan sellaiseen suuntaan, että iltaisin oli yhä vaikeampi nukahtaa ja aamuisin taas teki mieli nukkua pitkälle päivään.
Päivätoiminnassa Minnan molemmat tavoitteet ovat toteutuneet. Kolme päivätoimintapäivää viikossa rytmittävät mukavasti arkea, ja musiikkiryhmän lisäksi Minna nauttii eri ryhmien hyvistä keskusteluista.
”Olen tutustunut täällä kivoihin tyyppeihin, joita tapaan päivätoiminnan ulkopuolellakin. Kyläilemme toistemme luona, ja nyt olemme suunnitelleet, että menemme lähiaikoina ulos syömään”, Minna kertoo.
Päivätoiminnan porukalla Draculaa katsomassa
Pasilan päivätoiminta on monimuotoinen yhteisö, joka elää ja hengittää tässä ajassa ja haistelee uusia tuulia maailmassa. Mukavien ihmiskohtaamisten lisäksi päivätoiminnassa on tarjolla monipuolisia ryhmiä ja harrastusmahdollisuuksia: musiikki- ja keskusteluryhmien lisäksi joka päivä on mahdollisuus esimerkiksi luoda Ateljeessa.
Päivätoiminnassa on myös oma bändi, ja yhteislaulua harrastetaan viikoittain kitaran säestyksellä. Liikunta ja ulkoilu kuuluvat säännöllisesti ohjelmaan.
Kulttuuriakin harrastetaan yhdessä; viimeksi päivätoiminnan porukka kävi katsomassa Dracula-baletin Kansallisoopperassa. Katsomoon on kivempi lähteä porukalla kuin yksin, ja yhteisreissuilla kaikki päivätoiminnan asiakkaat saavat tarvitsemaansa apua.
Minna lähtee kulttuuririentoihin aina mielellään mukaan.
”Musiikki on minulle tärkeää. Vaikka olen tällainen rockista syttyvä tyyppi, tykkään myös klassisesta. Draculan musiikki oli niin upeaa, että sydämeni meinasi räjähtää.”
Nuoren punkkarin tie vei Ruotsiin
Nuorena rakkaus punkia ja rockia kohtaan vei Minnan Helsingin Lepakkoluolaan, josta hän löysi hengenheimolaisia. Punkaharjulla syntyneelle Minnalle oli kuitenkin aina selvää, että hän halusi nähdä maailmaa laajemminkin. Niinpä nuoren punkkarin tie vei Ruotsiin, jossa hän työskenteli perushoitajana.
Ruotsista Minnan matka jatkui muutaman mutkan kautta Sudaniin kehitysyhteistyöhön, ja matkan varrella myös kielitaito karttui. Suomen ja ruotsin lisäksi Minna puhuu englantia kuin syntyperäinen. Sudanissa hän oppi lisäksi arabian.
”Helsingissä monet taksikuskit yllättyvät, kun juttelen heille arabiaksi”, Minna naurahtaa.
Minnan laajalle kielitaidolle on käyttöä myös päivätoiminnassa, jossa kaikkien kävijöiden ja työntekijöiden äidinkieli ei ole suomi.
”Minun on aina ollut helppo omaksua uusia kieliä. Käytän keskusteluissa mielelläni toisen ihmisen kotikieltä. Sillä tavalla on helpompi päästä lähelle ihmistä, ja se myös osoittaa arvostusta häntä kohtaan.”
Kotirouvana Sudanissa
Minna on myös ollut avioliitossa sudanilaisen miehen kanssa. He kohtasivat ja avioituivat Suomessa mutta ehtivät elää yhdessä myös Sudanissa. Puolison suku oli varakas, ja taloudenpidosta vastasivat palvelijat ja pihaa pitivät kunnossa puutarhurit. Talon porteilla seisoivat vartijat.
Minna tiesi Sudanin valtavat tuloerot, ja siksi hänestä tuntui hieman oudolta asua valtavassa marmorilattiaisessa talossa, jossa kulta kimalsi. Enemmän kuin appiukkonsa varallisuutta Minna arvostikin sitä, kuinka sivistynyt tämä oli.
”Appiukkoni tiesi, että minä luen paljon. Yhtenä päivänä hän vinkkasi minut työhuoneeseensa, jonne oli koonnut pinon kirjoja. Pinon päällimmäisenä oli Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Se on minusta yksi maailman hienoimpia kirjoja, ja appiukkonikin kertoi lukeneensa sen.”
Työura turvapaikanhakijoiden neuvojana
Vaikka vuosiin Sudanissa sisältyi paljon ainutlaatuisia elämyksiä, Minna huomasi potevansa koti-ikävää.
”Siellä tuulettomassa kuumuudessa aloin yhtäkkiä haaveilla marraskuun lopun Suomesta, kun on oikein harmaata, pilvet roikkuvat alhaalla ja tuulee päin naamaa. Silloin totesin, että haluan lähteä kotiin.”
Minna palasikin kotimaahan yhdessä puolisonsa kanssa, ja perheen viisi lasta syntyivät Suomessa.
Lasten kasvettua isommiksi Minna palasi työelämään. Pisimmän työuransa hän teki turvapaikanhakijoiden oikeusasianeuvojana ja rakasti työtään. Avioliitto päättyi sittemmin eroon.
”Päivätoiminnassa meille ei lässytetä”
Päivätoiminnassa muut kävijät ja työntekijät kuulevat mielellään Minnan kertomuksia hänen kokemuksistaan eri puolilla maailmaa. Samalla lailla Minna nauttii siitä, kun saa tutustua erilaisiin ihmisin ja kuulla heidän elämäntarinoitaan.
”Minusta on aina mielenkiintoista kuulla, mitä ihmisille on elämässään tapahtunut ja mitä he asioista ajattelevat”, Minna sanoo.
”Tärkeää täällä on myös se, että kaikki ymmärtävät, miten ihmisen elämä muuttuu, kun hän sairastuu. Kun puhun niin sanotuista pikkujutuista omassa elämässäni, toinen tajuaa heti. Ja sekin on merkittävä asia Validian päivätoiminnassa, että meidät kävijät kohdataan täällä tasavertaisina ihmisinä eikä meille lässytetä. Se on tosi tärkeää omanarvontunnon kannalta.”
