Kehitysvammaisen henkilön emotionaalinen kehitys ja mentalisaatio – osa 3

Mentalisaatio tarkoittaa itsensä näkemistä ulkopuolelta ja toisen näkemistä sisäpuolelta. Mentalisaatiokyky on välttämätöntä vuorovaikutuksessa ja erityisen tärkeää se on vanhemman ja lapsen, sekä samaten lähityöntekijän ja asiakkaan välisessä suhteessa. Mentalisaatio tulee verbistä mentalisoida – se on jotain mitä joko teemme tai epäonnistumme tekemään. Kun kiinnostut asiakkaan mielestä, ajattelusta ja käytöksestä, sekä huomaat miten oma ajattelusi, tunteesi ja tapasi toimia vaikuttaa asiakkaaseesi, mentalisoit.

Lauri Koskinen, psykologi

22.5.2024

Mentalisoimalla pyrit ymmärtämään samanaikaisesti itseä ja toista. Se on aktiivista ja myönteisen uteliasta ihmettelyä ja kuvittelua, joka auttaa tulemaan tietoiseksi oman tai toisen käyttäytymisen taustalla olevista ainutkertaisista mielentiloista, näkökulmista ja kokemuksista. Eli pohdit sitä mitä ajattelet, tunnet ja toivot, ja sitten mitä toinen henkilö tekee ja saattaa ajatella, tuntea ja toivoa. Minkä jälkeen jälleen pohdit, miten ne saattavat vaikuttaa omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toiveisiin, ja mitä seuraamuksia niillä saattaa olla sinun käyttäytymisellesi tai toisen henkilön asenteelle.

Mentalisaatiokyky vaihtelee asiakkaasta toiseen

Asiakkaat, joilla ilmenee mielenterveysongelmia, ovat usein hyvin stressaantuneita, mikä voi näkyä malttamattomana käyttäytymisenä tai kyvyttömyytenä selvitä turhautumista. Kun on vihainen, on mahdotonta olla herkkä ymmärtämään sitä, miten oma käyttäytyminen vaikuttaa toiseen. Kiusaaminen, kiroileminen ja uhkailu, aggressiivinen käyttäytyminen tai kyvyttömyys yhteistyöhön ovat kaikki esimerkkejä mentalisoimattomasta käyttäytymisestä.

Näin tapahtuu tietysti meille kaikille joskus. Esim. kun sinulla on kiire ja sinun täytyy ehtiä rankan työpäivän jälkeen käymään kaupassa ja hakemaan lapset päiväkodista, mutta juutut hitaaseen kassajonoon. Olet tällöin hyvin malttamaton ja ärsyynnyt herkästi myyjästä, jolla kestää tuotteiden viivakoodien lukeminen (näennäisesti) kauan. Et mentalisoi tällaisina hetkinä. Kun rauhoitut ja tulet tietoiseksi tästä niin palaat ”mentalisoivaan tilaan”. Eli, kun asiakkaasi käy kierroksilla ja tunteet ovat pinnassa, hän ei voi ajatella selkeästi – aivan kuten et itsekään pysty. Jotta pystyy hallitsemaan itseään, on tärkeää, että kykenee säätelemään stressiään ja tunteitaan.

Mentalisaatiokyvyn edistäminen vaatii omaan sisimpään katsomista

Mentalisaatiokykymme vaihtelee asiakkaasta toiseen (ja yhtä lailla muistakin ihmissuhteista toiseen), minkä vuoksi mentalisoinnin tiedostaminen ja keskittyminen mentalisoimiseen on tärkeää. Jos ajatellaan terapiaa, niin kyky empatiaan on terapeutin ydintaitoja ja empatia on taas mentalisaation kulmakivi. Empatiaa tarvitaan turvallisen vuorovaikutussuhteen luomiseen, ymmärtämään asiakkaan kokemukset asiakkaan näkökulmasta ja kommunikoimaan tätä tietoisuutta takaisin asiakkaalle ja näin asiakas pystyy itsekin kehittämään mentalisaatiokykyänsä. Emotionaalisen kehityksen ymmärtäminen ja sen kautta myös asiakkaan motivaatioiden, perustunteiden ja -tarpeiden ymmärtäminen auttavat asettumaan asiakkaan asemaan. Mentalisaation toinen tärkeä puoli empatian lisäksi on itsetietoisuus, etenkin ymmärrys omista haavoittuvuuksista, rajoitteista, vuorovaikutustavasta, ja mitkä asiat voivat vaikuttaa omaan toimintaan. Onnistunut vuorovaikutus ja asiakkaan mentalisaatiokyvyn edistäminen vaatii omaan sisimpään katsomista.

Miten asiakkaidemme mentalisaatiokykyä sitten voidaan tukea? Suomenkielistä tietoa kehitysvammaisten ihmisten mentalisaatiokyvystä on vähän. Francien Dekker-van der Sande ja Paula Sterkenburg ovat kehittäneet lähestymistavan ”Mentalisaatioon perustuva tuki” ja he esittelevät sen kirjassaan ”Mentalisaatio on opittavissa”. Mentalisaatioon perustuvalla tuella pyritään muuttamaan puutteita henkilön mentalisaatiokyvyssä hänen arjessaan, sekä kiinnittämään huomiota omaan toimintaan. Kirjassa annetaan ohjeita siitä, miten tukea kehitysvammaisia ja/tai näkövammaisia henkilöitä, joilla on myös kiintymyssuhdeongelmia, psykiatrisia häiriöitä ja/tai haastavaa käyttäytymistä. Kirja keskittyy käytännön tasolle ja auttaa lähihenkilöitä ymmärtämään asiakkaan stressiä ja selviytymään siitä. Kirjassa kiinnitetään huomiota myös mentalisaation esiasteisiin, koska lähihenkilöiden on tärkeää ymmärtää, miten hyvä mentalisaatiokyky kehittyy ja millainen vaikutus näkövammaisuudella ja kehitysvammaisuudella voi olla mentalisaatioon. Kirja on jaettu viiteen aihealueeseen, ja viimeinen luku sisältää yleiskatsauksen mahdollisista interventioista. Jokaisessa luvussa on selkeä rakenne, ja päättyy yhteenvetoon sekä aiheeseen liittyviin käytännön vinkkeihin. Jokaisessa luvussa tuodaan esiin esimerkkejä siitä, miten helposti mentalisaatiokyky voi heikentyä tai epäonnistua kokonaan, ja jokaisessa esimerkissä käydään läpi, miten mentalisaatio tapahtuu tehokkaasti. Kirja on vapaasti ladattavissa netistä sivulta:

Meidän tulisi olla tietoisia kehitysvammaisten asiakkaidemme inhimillisistä tarpeista, aikomuksista ja haluista, jotka ilmaistaan toisinaan ”omituisella” tavalla. Kun koemme tämän ilmaisun liian outona, meidän spontaanikykymme empatialle on heikentynyt. Saamme paremman yhteyden asiakkaaseen, kun pystymme ymmärtämään ja yhdistämään asiakkaan käyttäytymisen taustalla olevia tarpeita johonkin omakohtaisiin kokemuksiimme: esimerkiksi vaikeasti kehitysvammainen asiakas täyttää hiljaista hetkeä ja samalla rauhoittuu pyörittelemällä narunpätkää edessänsä, tulee tämä käyttäytyminen ymmärrettävämmäksi, kun lähityöntekijä yhdistää sen omaan taaperoonsa, joka pyörittelee ja kääntelee legopalikoita hiljaisesti hänen läsnäollessaan. Kun hänen taaperonsa näkee hänen lähtevän, lopettaa taapero leikkimisen ja alkaa varjostamaan häntä, aivan kuten hänen vaikeasti kehitysvammainen asiakkaansakin. Tunnistamalla asiakkaan kehitysvaiheen ja sen kautta myös hänen tarpeensa, lähityöntekijä saa yhteyden asiakkaaseen. Tällaista ymmärrystä tai yhteyden tuntemista tuskin kaikkien asiakkaiden kanssa kohdataan. On inhimillistä, että tunnetaan toiset asiakkaat paremmin kuin toiset. Tästä syystä kokemusten vaihtaminen tiimin kesken on voimakas työkalu auttamaan toisianne ”lukemaan” eri asiakkaita. Hyvässä mentalisaatiokyvyssä on nimenomaan tästä kyse. Et voi olla varma toisten mielentiloista, mutta haluat selvittää sen pysymällä avoimena ja joustavana. Aina tulkintamme ei osu oikeaan ja virheitä sattuu, mutta olet utelias ja osoitat kiinnostusta toiseen (sekä asiakkaaseen että työtoveriin) selvittääksesi sen. Muistakaamme siis inhimillisyys itseä (omia virheitä), työtovereitamme ja asiakasta (heidän virheitänsä) kohtaan.

Lähteet

Arvio, M., Körkkö, J., Salokivi, T., & Aaltonen, S. (2021). Kehitysvammaiset aikuiset käyttävät paljon lääkkeitä. Suomen lääkärilehti, 76(7), 430–431.
Dekker-van der Sande, F., & Sterkenburg, P. (2016). Mentalisaatio on opittavissa: Johdanto mentalisaatioon perustuvaan tukeen. www.bartimeus.nl
de Kuijper G, Hoekstra P, Visser F, Scholte FA, Penning C, Evenhuis H. Use of antipsychotic drugs in individuals with intellectual disability (ID) in the Netherlands: prevalence and reasons for prescription. J Intellect Disabil Res. 2010 Jul;54(7):659-67. doi: 10.1111/j.1365-2788.2010.01275.x. Epub 2010 Apr 20. PMID: 20426795.
Dosen, A. (2014). Psychische stoornissen, probleemgedrag en verstandelijke beperking (5. p.). Gorcum B.V., Koninklijke van.
Dosen, A. (2005). Applying the developmental perspective in the psychiatric assessment and diagnosis of persons with intellectual disability: part I – assessment. Journal of Intellectual Disability Research, 49(1), 1–8. https://doi.org/10.1111/j.1365-2788.2005.00656.x
Dosen, A., & Groef, J. de. (2015). What is normal behaviour in persons with developmental disabilities? Advances in Mental Health and Intellectual Disabilities, 9(5), 284–294. https://doi.org/10.1108/AMHID-05-2015-0027
Morisse, F., de Belie, E., Blontrock Mieke , Verhasselt Jolien, & Claes Claudia. (2017). Emotionele ontwikkeling in verbinding . Coachingsmethodiek voor begeleiders van cliënten met probleemgedrag. Mentemo spel + boek . Garant Uitgevers N.V.
Morisse, F., & Došen , A. (2016). SEO R2: Emotionaalisen kehityksen asteikko kehitysvammaisia varten Tarkistettu versio² . Antwerp : Guarantee . www.senvzw.be
Sappok, T., Hassiotis , A., Bertelli , M., Dziobek , I., & Sterkenburg , P. (2022). Developmental Delays in Socio Emotional Brain Functions in Persons with an Intellectual Disability : Impact on Treatment and Support . Teoksessa International Journal of Environmental Research and Public Health (Vsk. 19, Numero 20). MDPI. https://doi.org/10.3390/ijerph192013109
Sheehan, R., Hassiotis, A., Walters, K., Osborn, D., Strydom, A., & Horsfall, L. (2015). Mental illness, challenging behaviour, and psychotropic drug prescribing in people with intellectual disability: UK population-based cohort study. BMJ (Clinical research ed.), 351, h4326. https://doi.org/10.1136/bmj.h4326
Tyrer P, Oliver Africano PC, Ahmed Z, Bouras N, Cooray S, Deb S, Murphy D, Hare M, Meade M, Reece B, Kramo K, Bhaumik S, Harley D, Regan A, Thomas D, Rao B, North B, Eliahoo J, Karatela S, Soni A, Crawford M. Risperidone , haloperidol , and placebo in the treatment of aggressive challenging behaviour in patients with intellectual disability : a randomised controlled trial. Lancet. 2008 Jan 5;371(9606):57 63. doi : 10.1016/S0140 6736(08)60072 0. PMID: 18177776.