Siirry sisältöön
Haku

Kehitysvammaisen henkilön emotionaalinen kehitys ja mentalisaatio – osa 1

Asiakas ja hoitaja kädet yhdessä.
Lauri Koskinen, psykologi

Lähdetään liikkeelle arjessa tapahtuvissa pohdinnoista:

Tällaiset arkiset pohdinnat ovat hyvin tyypillisiä vammaispalveluissa työpäivän aikana. Asiakkaan emotionaalisen kehityksen ymmärtäminen antaa viitteitä siitä, mitä hänen sisäisessä maailmassaan tapahtuu. Kaikkia näitä kysymyksiä, ja asiakkaan sisäisen maailman ymmärtämistä yhdistää mentalisaatio, eli kyky kuvitella omaa ja toisen ihmisen mieltä.

Mistä emotionaalisessa kehityksessä on kyse?

Perusoletuksena on, että kehitysvammaiset eivät perustavanlaatuisesti eroa muista ihmisistä heidän psykososiaalisessa kehityksessään. Heillä on samat kehitysvaiheet kuin ”tyypillisesti” kehittyvillä, mutta erona on, että kehitysvaiheet kestävät pidempään ja kehitys pysähtyy varhaisemmassa vaiheessa kuin ei-kehitysvammaisilla ihmisillä. Kehitys on elinikäinen prosessi kaikilla ihmisillä, toki edeten yksilöllisesti riippuen henkilön biopsykososiaalisista ja kehityksellisistä prosesseista.

Jotta pystymme ymmärtämään käyttäytymistä ja psyykkistä vointia, meidän tulee tarkastella niitä sen mukaan, mitä tiedämme normaalista kehityksestä. Hitaamman kehityksen takia kehitysvammaisella henkilöllä kuilu ikäodotuksiin kasvaa eikä kehitysvaiheisiin liittyviä kehityksellisiä tehtäviä saada välttämättä vietyä loppuun. Tämän takia aikuinen kehitysvammainen henkilö voi olla samassa kehitysvaiheessa kuin tyypillisesti kehittynyt lapsi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehitysvammaiset aikuiset ovat täsmälleen samanlaisia kuin samassa kehitysiässä olevat lapset. Vakaassa ja hyvin jäsennellyssä ympäristössä kasvaneen vaikeasti älyllisesti kehitysvammaisen aikuisen sosiaalinen käyttäytyminen voi olla monessa suhteessa kehittyneempi kuin kolmevuotiaalla lapsella. Myös fyysisen kehityksen tasolla ja erityisesti aikuisen elämänkokemuksilla on tärkeä vaikutus käyttäytymiseen. Voi kuitenkin olla, että kun tuttu tilanne muuttuu ja täytyisi sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, heissä voi ilmetä myös taaperon kaltaista käyttäytymistä (aivan kuten ei-kehitysvammaisissakin ihmisissä). Kyse on siis siitä, mitä ja miten henkilö kykenee emotionaalisesti hallitsemaan, ja miten hän kykenee sopeutumaan (ns. puolustusmekanismit ja hallintakeinot).

Myönteisen vuorovaikutuksen merkitys

Haluamme kaikki tietysti, että asiakkaamme ovat iloisia ja innostuneita oppimaan uusia asioita. Myönteisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen on avain kehitysvammaisen henkilön oppimisen innostamiseen. Jokainen kehitysvammainen aikuinen, oli sitten missä tahansa kehitysvaiheessa, voi olla onnellinen, kunhan otamme huomioon heidän emotionaaliset tarpeensa ja vastaamme niihin asianmukaisesti. Ymmärtämällä asiakkaamme emotionaalisen kehityksen vaihetta kykenemme sopeuttamaan lähestymistapamme hänen emotionaalisten tarpeidensa mukaan ja tukea hänen kehitystään. Tämä taas edistää oppimista ja positiivista sosiaalista käyttäytymistä.

Kehitysvammaisilla ihmisillä on suurempi alttius mielenterveysongelmille, joilla tarkoitan tässä yhteydessä sekä psyykkisten häiriöiden oireita ja haastavaa käyttäytymistä. Selkeä rajaus psyykkisten häiriöiden (sairauden) ja haastavan käyttäytymisen (käyttäytymisen) välillä ei ole ainoastaan hankala ongelma tieteellisessä kirjallisuudessa. Se tuo myös harvoin lisäarvoa kliinisessä työssä. Mielenterveysongelmat voivat kehitysvammaisilla asiakkailla sisältää poikkeavaa, häiritsevää ja outoa käyttäytymistä, ja ne ilmenevät eri muodossa: huutamisena, nimittelynä, uhkailuna, hakkaamisena, potkimisena, sylkemisenä, raapimisena, puremisena, pään hakkaamisena, itsensä viiltelyllä, karkuun juoksemisena, poikkeavana seksuaalisena käyttäytymisenä, ulosteella sotkemisella, ylenmääräisenä juomisena/syömisenä, jatkuvana jankkaamisena ja huomionhakuisuutena, vetäytymisenä, taantumisena, pakonomaisena toimintana, äärimmäisenä ärtyvyytenä, pelkoina, aistiharhoina ja harhaluuloina, jne. Kehitysvamma ja sen vaikutukset henkilön kehityshistoriaan ovat siinä keskeisessä asemassa.

Kehitysvammaiselle henkilölle omien kokemuksien prosessoiminen, niiden käsitteleminen ja siten oman halun toteuttaminen ovat psyykkisesti monimutkaisempia prosesseja. Ei olekaan sattumaa, että heidän kiintymyshistoriansa aiheuttaa suuria ongelmia. He ovat siis haavoittuvaisempia kasvaessaan toisista riippumattomaksi yksilöksi, ja oman identiteetin löytämisessä. Haavoittuvuuden vuoksi myös erilaisten mielenterveysongelmien riski nousee, jotka ilmenevät usein harhaanjohtavina ja hajanaisina oireina, kuten edellä mainittiin. Tämän lisäksi psyykenlääkitystä käytetään usein haastavaan käyttäytymiseen. Lääkkeet voivat auttaa vähentämään akuutteja oireita ja lievittää henkilön kärsimystä, mutta eivät tarjoa ratkaisua ongelmien syihin. Käyttäytymisongelmat ja mielenterveyshäiriöt eivät johdu vain biologisista tekijöistä, vaan erilaisten psykososiaalisten tekijöiden vuorovaikutuksesta.

Lähteet

  1. Arvio, M., Körkkö, J., Salokivi, T., & Aaltonen, S. (2021). Kehitysvammaiset aikuiset käyttävät paljon lääkkeitä. Suomen lääkärilehti, 76(7), 430–431.
  2. Dekker-van der Sande, F., & Sterkenburg, P. (2016). Mentalisaatio on opittavissa: Johdanto mentalisaatioon perustuvaan tukeen. www.bartimeus.nl
  3. de Kuijper G, Hoekstra P, Visser F, Scholte FA, Penning C, Evenhuis H. Use of antipsychotic drugs in individuals with intellectual disability (ID) in the Netherlands: prevalence and reasons for prescription. J Intellect Disabil Res. 2010 Jul;54(7):659-67. doi: 10.1111/j.1365-2788.2010.01275.x. Epub 2010 Apr 20. PMID: 20426795.
  4. Dosen, A. (2014). Psychische stoornissen, probleemgedrag en verstandelijke beperking (5. p.). Gorcum B.V., Koninklijke van.
  5. Dosen, A. (2005). Applying the developmental perspective in the psychiatric assessment and diagnosis of persons with intellectual disability: part I – assessment. Journal of Intellectual Disability Research, 49(1), 1–8. https://doi.org/10.1111/j.1365-2788.2005.00656.x
  6. Dosen, A., & Groef, J. de. (2015). What is normal behaviour in persons with developmental disabilities? Advances in Mental Health and Intellectual Disabilities, 9(5), 284–294. https://doi.org/10.1108/AMHID-05-2015-0027
  7. Morisse, F., de Belie, E., Blontrock Mieke , Verhasselt Jolien, & Claes Claudia. (2017). Emotionele ontwikkeling in verbinding . Coachingsmethodiek voor begeleiders van cliënten met probleemgedrag. Mentemo spel + boek . Garant Uitgevers N.V.
  8. Morisse, F., & Došen , A. (2016). SEO R2: Emotionaalisen kehityksen asteikko kehitysvammaisia varten Tarkistettu versio2 . Antwerp : Guarantee . www.senvzw.be
  9. Sappok, T., Hassiotis , A., Bertelli , M., Dziobek , I., & Sterkenburg , P. (2022). Developmental Delays in Socio Emotional Brain Functions in Persons with an Intellectual Disability : Impact on Treatment and Support . Teoksessa International Journal of Environmental Research and Public Health (Vsk. 19, Numero 20). MDPI. https://doi.org/10.3390/ijerph192013109
  10. Sheehan, R., Hassiotis, A., Walters, K., Osborn, D., Strydom, A., & Horsfall, L. (2015). Mental illness, challenging behaviour, and psychotropic drug prescribing in people with intellectual disability: UK population-based cohort study. BMJ (Clinical research ed.), 351, h4326. https://doi.org/10.1136/bmj.h4326
  11. Tyrer P, Oliver Africano PC, Ahmed Z, Bouras N, Cooray S, Deb S, Murphy D, Hare M, Meade M, Reece B, Kramo K, Bhaumik S, Harley D, Regan A, Thomas D, Rao B, North B, Eliahoo J, Karatela S, Soni A, Crawford M. Risperidone , haloperidol , and placebo in the treatment of aggressive challenging behaviour in patients with intellectual disability : a randomised controlled trial. Lancet. 2008 Jan 5;371(9606):57 63. doi : 10.1016/S0140 6736(08)60072 0. PMID: 18177776.
Poutapilvi web design