Kehitysvammaisen henkilön emotionaalinen kehitys ja mentalisaatio – osa 2

Emotionaalisen kehityksen ymmärrys

Asiakkaamme ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa ja tukea. Siksi on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää heidän emotionaalinen kehityksensä oikein ja tämä vaatii syvällistä tuntemusta heistä. Haluamme tietää, mitä he osaavat tai kykenevät tekemään, mutta myös, mitä he kykenevät emotionaalisesti hallitsemaan. Nämä eivät aina ole sama asia.

Tämä on keskeinen periaate, kun puhutaan emotionaalisesta kehityksestä. Jos havaitsemme epätasapainoa asiakkaan kognitiivisen ja emotionaalisen kehityksen välillä, tarvitaan räätälöityä tukea. Kehitysvammaisilla, joilla on mielenterveysongelmia, emotionaalinen kehitys on usein matalammalla tasolla kuin kognitiivinen kehitystaso (ts. heillä on nk. ristiriitainen profiili). Jotta henkilön kehitys etenee suotuisasti, tunteiden ja kognition tulee toimia vastavuoroisessa suhteessa edistäen toistensa kehitystä. Kun ne eivät kehity samaa tahtia ja yhteydet eivät toimi odotetusti, se voi aiheuttaa epävakautta henkilön toiminnassa ja alttiutta mielenterveysongelmille. Emotionaalisen kehityksen arvioinnilla voidaan tavoittaa erityisesti tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn kehitystä, mitä ei pystytä tekemään perinteisillä älykkyystesteillä. Emotionaalisen perustarpeiden tunnistaminen (jotka täytyy tyydyttää emotionaalisen kehityksen jatkamiseksi) on välttämätöntä sekä psykososiaalisen kehityksen tukemiseksi että mielenterveysongelmien hoidossa.

Oikeanlaisen tuen tarjoaminen yksittäisen asiakkaan tarpeisiin voi olla haasteellista, kun on useampia muitakin asiakkaita, jotka tarvitsevat huomiota ja tukea, mutta se on juuri sitä, mitä asiakkaamme tarvitsevat ja on osa päivittäistä tehtäväämme. On muistettava, että meillä, jotka ohjaamme ja annamme tukea asiakkaalle, on aina suurempi vastuu vuorovaikutuksen sujumisesta.

Kykeneekö kehitysvammainen asiakkaamme siihen?

Mitä voimme odottaa kehitysvammaiselta asiakkaaltamme? Minkälaisia mahdollisuuksia heillä on edelleen kehittää itseään? Mitä toimia voidaan toteuttaa? Kuinka itsenäisiä heistä voi tulla? Onko heillä erityistaitoja? Eivätkö he osaa tehdä jotain vai eivätkö he halua?

Näihin kysymyksiin ei aina ole yksiselitteistä vastausta. Kiinnitämme usein huomiota ensisijaisesti älyllisiin mahdollisuuksiin, siihen mitä jo osataan, taitoihin ja kykyihin. Joskus älylliset ja kielelliset taidot voivat johtaa meidät harhaan.

Keskeinen kysymys onkin: Mitä asiakas pystyy hallitsemaan, miten hän selviytyy tilanteista?

Ja vielä tärkeämpää:

• Mitä he tarvitsevat?
• Kuinka lähellä tai etäällä meidän on oltava heistä?
• Mitä auttavia rajoja ja tukea annamme heille?
• Miten voimme saada heidät osallistumaan toimintaan?
• Miten kommunikoimme heidän kanssaan?

Emotionaalista kehitystä tutkimalla etsimme asiakkaiden käyttäytymisen taustalla olevaa merkitystä. Eli kysymys ei ole niinkään siitä, mitä he osaavat tehdä älykkyytensä tai taitojensa perusteella, vaan siitä, mitä he emotionaalisesti kykenevät hallitsemaan, eli mitä he tarvitsevat hallitakseen tilanteen ja selviytyäkseen siitä. Tämä asettaa tunne-elämän merkityksen keskeiseen asemaan. Emotionaalisen kehityksen arvioiminen (SEO-R² avulla) itsessään voi toimia interventiona, kun asiakkaan lähityöntekijöiden kanssa pysähdytään strukturoidun menetelmän avulla pohtimaan käyttäytymisen taustalla olevia tarpeita, motivaatioita ja syitä. Vaikka arvio antaa hyödyllistä tietoa, niin oleelliseksi nousee se, miten arvioinnista saatua tietoa hyödynnetään käytännössä. Tämä taas vaatii kykyä ymmärtää toisaalta sekä toisen että oman käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja, ns. mentalisaatiokykyä.

Lauri Koskinen
psykologi

Lähteet

1. Arvio, M., Körkkö, J., Salokivi, T., & Aaltonen, S. (2021). Kehitysvammaiset aikuiset käyttävät paljon lääkkeitä. Suomen lääkärilehti, 76(7), 430–431.
2. Dekker-van der Sande, F., & Sterkenburg, P. (2016). Mentalisaatio on opittavissa: Johdanto mentalisaatioon perustuvaan tukeen. www.bartimeus.nl
3. de Kuijper G, Hoekstra P, Visser F, Scholte FA, Penning C, Evenhuis H. Use of antipsychotic drugs in individuals with intellectual disability (ID) in the Netherlands: prevalence and reasons for prescription. J Intellect Disabil Res. 2010 Jul;54(7):659-67. doi: 10.1111/j.1365-2788.2010.01275.x. Epub 2010 Apr 20. PMID: 20426795.
4. Dosen, A. (2014). Psychische stoornissen, probleemgedrag en verstandelijke beperking (5. p.). Gorcum B.V., Koninklijke van.
5. Dosen, A. (2005). Applying the developmental perspective in the psychiatric assessment and diagnosis of persons with intellectual disability: part I – assessment. Journal of Intellectual Disability Research, 49(1), 1–8. https://doi.org/10.1111/j.1365-2788.2005.00656.x
6. Dosen, A., & Groef, J. de. (2015). What is normal behaviour in persons with developmental disabilities? Advances in Mental Health and Intellectual Disabilities, 9(5), 284–294. https://doi.org/10.1108/AMHID-05-2015-0027
7. Morisse, F., de Belie, E., Blontrock Mieke , Verhasselt Jolien, & Claes Claudia. (2017). Emotionele ontwikkeling in verbinding . Coachingsmethodiek voor begeleiders van cliënten met probleemgedrag. Mentemo spel + boek . Garant Uitgevers N.V.
8. Morisse, F., & Došen , A. (2016). SEO R2: Emotionaalisen kehityksen asteikko kehitysvammaisia varten Tarkistettu versio² . Antwerp : Guarantee . www.senvzw.be
9. Sappok, T., Hassiotis , A., Bertelli , M., Dziobek , I., & Sterkenburg , P. (2022). Developmental Delays in Socio Emotional Brain Functions in Persons with an Intellectual Disability : Impact on Treatment and Support . Teoksessa International Journal of Environmental Research and Public Health (Vsk. 19, Numero 20). MDPI. https://doi.org/10.3390/ijerph192013109
10. Sheehan, R., Hassiotis, A., Walters, K., Osborn, D., Strydom, A., & Horsfall, L. (2015). Mental illness, challenging behaviour, and psychotropic drug prescribing in people with intellectual disability: UK population-based cohort study. BMJ (Clinical research ed.), 351, h4326. https://doi.org/10.1136/bmj.h4326
11. Tyrer P, Oliver Africano PC, Ahmed Z, Bouras N, Cooray S, Deb S, Murphy D, Hare M, Meade M, Reece B, Kramo K, Bhaumik S, Harley D, Regan A, Thomas D, Rao B, North B, Eliahoo J, Karatela S, Soni A, Crawford M. Risperidone , haloperidol , and placebo in the treatment of aggressive challenging behaviour in patients with intellectual disability : a randomised controlled trial. Lancet. 2008 Jan 5;371(9606):57 63. doi : 10.1016/S0140 6736(08)60072 0. PMID: 18177776.

Tutustu myös näihin

Kehitysvammaisten palveluasuminen

Miksi meillä on hyvä asua?

Töissä asumisen palveluissa