Palvelupäällikkö Kati: “Työyhteisömme on niin kiva, että en aio lähteä täältä minnekään”
Kati Väljak on työskennellyt Lintukorven Validia-talossa sen avaamisesta asti ja edennyt nopeasti lähihoitajasta talon palvelupäälliköksi. Kerran hän luuli jo sulkeneensa Lintukorven oven viimeistä kertaa takanaan mutta huomasi pian kaipaavansa takaisin.
Olen ollut töissä Lintukorven Validia-talossa sen avaamisesta saakka, ja täällä aion myös pysyä.
Kerran tosin luulin jo lähteväni pois. Työskenneltyäni Lintukorvessa pari vuotta lähihoitajana aloitin sairaanhoitajaopinnot ja suuntaudun akuuttihoitoon. Tein harjoitteluja muun muassa ison sairaalan päivystyksessä, jossa hoksasin nopeasti, että se ei ole ollenkaan minun hommaani. Potilaat vaihtuivat koko ajan. Tuntui kuin olisin työskennellyt liukuhihnalla.
Kaipasin Lintukorpeen, jossa talon asukkaisiin saa tutustua kunnolla ja jossa ei ole kahta samanlaista päivää. Työ on tavoitteellista, mutta hyvin harvat rutiinit ja aikataulut ovat kiveen hakattuja.
Isossa sairaalassa työskennellessäni ymmärsin myös, kuinka iso merkitys sillä on minulle, että johtaminen Validialla on niin inhimillistä ja joustavaa, ihan lähtien työvuorosuunnittelusta.
Työnteko vieraalla kielellä jännitti
Tulin alun perin Validialle 2014, vuoden sen jälkeen, kun olin muuttanut Suomeen. Minulla oli jo silloin kokemusta hoivatyöstä kotimaastani Virosta mutta ei alan koulutusta. Virossa pystyy hoitamaan monia hoiva-alan työtehtäviä ilman koulutustakin.
Kun tulin Suomeen, hakeuduin maahanmuuttajien valmennuskoulutukseen, mutta sieltä minut passitettiin suoraan suomenkieliseen hoiva-avustajakoulutukseen. Olin kauhuissani. Olin opiskellut suomea kolme vuotta lukiossa, mutta eihän siellä opitusta kirjakielestä ole käytännön puhetilanteissa mitään hyötyä. Ohjaajani vakuutti kuitenkin, että kielitaitoni on niin hyvä, että pärjään varmasti.
Kun opinnoissani tuli harjoittelun aika, sain paikan Korsosta, missä Validialla oli vielä siihen aikaan vanhusyksikkö. Muistan elävästi päivän, jolloin minun piti aloittaa työharjoittelu. Seisoin ainakin kymmenen minuuttia Validia-talon oven takana ja mietin, että tuosta olisi vain käveltävä sisään. Jännitin kamalasti työntekoa suomeksi. Lopulta kuitenkin uskalsin.
Totta kai Lintukorpeen!
Kun olin ollut kaksi viikkoa harjoittelussa Korsossa, yksikön esihenkilö pyysi minut huoneeseensa. ”No niin, tämähän meni hyvin. En ehtinyt edes harjoittelun loppuun saakka, kun tulee potkut”, ajattelin. Ei tullut potkuja. Sen sijaan esihenkilö halusi tarjota minulle kesätyöpaikkaa talosta.
Kesän mentyä jatkoin Korson talossa keikkarina koko opintojeni ajan. Valmistuin ensin hoiva-avustajaksi 2015 ja jatkoin siitä suoraan lähihoitajakoulutukseen, josta valmistuin 2016. Sain saman tien vakipaikan Validialta, ja seuraavana vuonna siirryin lähihoitajaksi uuteen Lintukorven taloon, josta läksin sitten sairaanhoitajakoulutukseen.
Valmistuin sairaanhoitajaksi 2021. Onnekseni Lintukorvessa avautui pian sen jälkeen sairaanhoitajan paikka ja sitä tarjottiin minulle. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Totta kai Lintukorpeen!
Esihenkilön tukeen voi luottaa
Palattuani Lintukorpeen suoritin esihenkilökoulutuksen oppisopimuksella, ja kesästä 2023 lähtien olen työskennellyt talon palvelupäällikkönä määräaikaisella sopimuksella. Katsotaan sitten tämän sopimuksen päätyttyä, jatkuuko pestini.
Olin tosi iloinen, kun palvelupäällikön tehtävää tarjottiin minulle, ja tuntui luontevalta ottaa se vastaan. Tiesin, että voin luottaa omaan esihenkilööni, monialaisen asumisen päällikköön Pasi Saarikoskeen. Häneltä saan apua ja tukea aina tarvitessani.
Tiedän, miltä tuntuu opetella suomea työn ohessa
Lintukorven työryhmässä on nykyisin muun muassa neljä filippiiniläistä hoitajaa, jotka vasta harjoittelevat kieltä. Kannustan ja rohkaisen heitä puhumaan töissä suomea. Muistutan heille, että kielen oppii vain puhumalla ja kuuntelemalla, yrittämällä sitkeästi. Tiedän tämän kokemuksesta.
Yksi vahvuuteni esihenkilön työssä on juuri se, että tiedän, millaista on opetella suomen kieli työn ohessa. Muistan, miltä tuntui, kun välillä kaikki puhe ympärillä kuulosti vain käsittämättömältä höpinältä.
Työyhteisössämme on selvää, että muualta tulleiden työntekijöiden suomen opiskelua tuetaan. Kellekään ei naureta, vaan tarvittaessa sanoja etsitään yhdessä.
Meillä on muutenkin mukava työyhteisö, jossa yhteistyö on itsestäänselvyys. Apua sekä pyydetään että annetaan. Koskaan ei sanota, että tämä ei kuulu minun hommiini. Teemme kaikki töitä saman päämäärän eteen: asiakkaidemme hyvinvoinnin. Myös arjessa vastaan tulevat haastavat tilanteet kohtaamme yhdessä ja yhteistyöllä.
Talon hyvästä hengestä pidetään huolta
Minä esihenkilönä vastaan osaltani siitä, että hyvä henki säilyy. On minun tehtäväni puuttua ristiriitatilanteisiin heti, jos niitä ilmenee, sillä muuten ne jäävät vellomaan. Kaikkien työkavereiden kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta jokaisen kanssa on tultava juttuuun. Meillä ei ole kuppikuntia, ja työpaikkakiusaamiselle ja pahan puhumiselle on nollatoleranssi.
Nämä pelisäännöt ovat kaikille selvät, ja kaikki myös kunnioittavat niitä. Työyhteisömme on niin kiva, että en aio lähteä täältä minnekään.
Kati Väljak
Palvelupäällikkö, Lintukorven Validia-talo
