Lähihoitaja Anu työskennellyt Validialla jo 20 vuotta

Minulla tuli syyskuun alussa täyteen 20 vuotta Validialla. Tämän merkkipaalun saavuttaminen kertoo osaltaan siitä, kuinka paljon olen tykännyt olla täällä töissä. Työssäni oikeastaan kaikki on kivaa. Yksi kivoimmista jutuista minulle on ollut se, että olen saanut lisätä työtuntejani joustavasti elämäntilanteeni mukaan.

Palasin työelämään, kun nuorin lapseni täytti kolme vuotta. Turun Validia-talossa Hippoksentiellä sattui silloin olemaan avoinna osa-aikainen työ, aamuvuoro kello 7–11. Sain paikan, ja tein pari vuotta tätä vuoroa. Siirryin siitä pikkuhiljaa tekemään kuutta tuntia, ja kun nuorimmaiseni meni kouluun, aloin tehdä ihan normaalia kolmivuorotyötä. Minulle sopivat parhaiten aamuvuorot, kun taas toiset tykkäävät tehdä iltaa. Esimies on aina ottanut nämä toiveemme todella hyvin huomioon.

Työssä ei pääse urautumaan

Viihdyin Hippoksentiellä melkein 19 vuotta. Työ isossa talossa oli vaihtelevaa, ja siinä tapasi monenlaisia ihmisiä. Opin koko ajan tosi paljon, eikä urautumaan todellakaan päässyt. Olin joitakin vuosia myös asumisvalmennusryhmässä, jossa otettiin ihmiset 1–3 kuukaudeksi asumaan ja tarkasteltiin, mikä asumismuoto sopisi heille parhaiten. Se oli kauhean mielenkiintoista.

Työ Samppalinnassa on toisella lailla ihanaa. Hippoksentiellä tehtäviimme kuului paljon hoivaamista, täällä työ on enemmän ohjaavaa, kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tämä olikin yksi syy siihen, että halusin vaihtaa toimipistettä, vaikka viihdyin Hippoksentiellä. Kun ikää kertyi, aloin kaivata vähän vähemmän fyysistä työtä.

Kiva pomo luo mukavan ilmapiirin

Minulla on täällä Samppalinnassa aivan ihanat työkaverit. Koska talo on pieni, olemme pystyneet tutustumaan toisiimme kunnolla. Se edistää tietenkin myös asioiden sujuvuutta.

Meillä on lisäksi kiva pomo, joka huolehtii asioista hyvin ja luo töihin mukavaa ilmapiiriä, jossa me kaikki saamme olla sellaisia kuin olemme. Se on minusta hienoa. Meillä puhutaan kaikesta. Arjessa tulee vastaan monenlaisia asioita, ja on hienoa, että niitä voi purkaa yhdessä työkavereiden kanssa. Laskemme myös paljon leikkiä, ja meillä on talossa aivan oma huumorimme.

Asukkaisiinkin olen ehtinyt tutustua hyvin, sillä heitä on vain 15. Kun asukkaat ovat tuttuja, heistä näkee heti, millainen päivä tänään on, ja osaa toimia sen mukaan. Ikinä ei harmita tulla töihin, vaan asukkaita ja työkavereita on joka päivä kiva nähdä. Olen tosi tyytyväinen täällä. Ajattelen, että tämä on minulle eläkehomma.

Anu Känsäkangas
lähihoitaja
Samppalinnan Validia-talo