Siirry sisältöön

30-vuotisella uralla ehtii omistautua työlleen vahvasti, mutta Harrin panos kuntoutuksen ja vammaisten liikuntamahdollisuuksiin on ollut todella merkittävä. Aktiivisena liikkujana ja liikunnan maailmassa toimijana uusien lajien mahdollistaminen erilaisen toimintakyvyn omaaville vaatii luovuutta ja tahtoa.

Reilu 30 vuotta sitten teknisen koulutuksen käytyäni olin suuntamassa insinöörin opintoihin, kuten siihen aikaan moni teki. Liikunta oli kuitenkin niin lähellä sydäntä kilpaurheilutaustastani johtuen, että päätin ottaa rohkean loikan. Sen aikainen opettajani oli suuntautunut soveltavaan liikuntaan, mutta enpä arvannut, kuinka syvälle siinä sukeltaisinkaan.

Koulutuksen aikana ajattelin, että menen armeijalle töihin. Tästä ehdittiin tehdä jo paperitkin valmiiksi, mutta 90-luvun laman muutti suunnitelmat, kun kaikki virat jouduttiin laittamaan jäihin. Valmistuttuani tein liikunnanopettajan sekä sukelluskouluttajan työtä. Opiskelujeni aikana olin myös tehnyt töitä jonkin verran vammaisliikunnan parissa. Silmiini osui työpaikkailmoitus, joka herätti mielenkiintoni, kiinnostava ja monipuolinen työ ja vielä arvostetussa kuntoutuskeskuksessa. Suuresta hakijatulvasta huolimatta onnistuin saamaan Käpylän kuntoutuskeskuksen liikunnanohjaajan työn.

Unelmana yhdenvertaiset liikuntamahdollisuudet

Nyt 30 vuotta myöhemmin olen työskennellyt kuntoutuskeskus Synapsiassa ja sitä ennen Käpylän kuntoutuskeskuksessa erityisliikunnanohjaajana ja saanut luoda ainutlaatuista urapolkua kuntoutuksen maailmassa. Moniammatillisen tiimin kanssa työskennellessä olen päässyt oppimaan ja tekemään paljon yhteistyötä erilaisten ammattilaisten kanssa. Myös liikuntaa tukevaa toimintaa on ollut paljon tarjolla.

Soveltavan liikunnan välineitä ei ollut alkuun tarjolla niin paljon kuin tänä päivänä. En kuitenkaan ole halunnut tyytyä olemassa oleviin ratkaisuihin, vaan minulle on aina ollut ensisijaisen tärkeää luoda mahdollisuuksia kaikille oli se sitten pelituolien rakentamisen avulla tai soveltamalla jotain uutta lajia.

Vuosien saatossa olen luonut kollegoiden kanssa myös erilaisia oppaita ja koulutuksia kouluille, lajiliitoille ja muille niitä tarvitseville. Ehkä kuitenkin suurimpana projektinani oli uusien inklusiivisten kuntosalilaitteiden kehittäminen, nimittäin paineilmalla toimivien Easy Access-kuntosalilaitteiden kehitystyö. Kun kuntoutuskeskus Synapsiaa alettiin rakentamaan Töölöön, oli minun tehtävänäni suunnitella tiloja myös soveltavan liikunnan näkökulmasta. Yritin löytää kuntosalilaitteita, joita voisi käyttää pyörätuolissa ja soveltuisi myös niille, joilla lihasvoimat ovat hyvin vähäiset. Tällaisia laitteita ei kuitenkaan ollut, joten lähdin etsimään sopivaa yhteystyökumppania, jonka kanssa voisimme tällaiset kehittää. Se ei ollut ihan helppoa, mutta loppujen lopuksi sain suomalaisen HUR:in mukaan yhteistyöhön ja nyt näitä laitteita onkin käytössä ympäri maailman. Olen myös kehittänyt erityiset tarttumaotehanskat, jotka mahdollistavat vahvemman tarttumaotteen heille, joiden käsivoimat ovat heikentyneet.

Yhtenä suurena intohimonani alusta alkaen on ollut pyörätuolin käsittelytaidot. Synapsiaa rakennettaessa toivoimmekin taloon sekä sisä- että ulkoratoja pyörätuolinkäsittelyn harjoittelua varten. Hyvät pyörätuolin käsittelytaidot ovat vaatimus sille, että pystyt todella nauttimaan pyörätuolilla liikkumisesta. Olemme kollegoideni kanssa laajentaneet ja kehittäneet pyörätuolikoulutusta ja nyt jo noin 20 vuotta olemme pitäneet koulutusta myös Apuväline-messuilla. Koulutamme myös omaisia ja avustajia pyörätuolin oikeaoppiseen avustamiseen.

Liikunta osana elämää

Liikunnalla on ollut aina iso osa elämässäni ja koen suurta iloa liikkuessani. Toivon, että myös vammaisilla ja vammautuneilla olisi mahdollisuus kokea liikunnan iloa soveltuvien lajien ja välineiden avulla. Olen saanut tuoda Suomeen paljon uusia soveltavan liikunnan lajeja, kuten pyörätuolirugbyn ja -padelin.

Itselleni sukeltajana ja sukelluskouluttajana vesi on ollut aina luontainen elementti. Sen vuoksi olenkin kouluttautunut allasterapiassa hyvin pitkälle ja nykyään myös koulutan mm. vammaisuintia ja soveltavaa liikuntaa Suomen uimaopettajien ja hengenpelastusliitossa. Vesilajeista mukaan ovat tarttuneet myös melonta, purjehdus ja laitesukellus. Sukellusseuroissa olen saanut kouluttaa kouluttajia vammaissukellukseen, jotta myös vammaisia ihmisiä voitaisiin ja uskallettaisiin ottaa vammattomien ihmisten kanssa samoille kursseille sukeltamaan.

Olen itse pelannut Padelia kilpaa 15 vuotta ja toiminut maajoukkueessakin lähes 10vuotta. Padel sopii hyvin myös liikuntavammaisille, ja nyt meillä onkin aktiivinen pyörätuolipadel-sukupolvi.

Vuosituhannen vaihteessa teimme myös Paralympian kanssa yhteistyössä erilaisia leirejä, joissa liikuttiin ja tehtiin kuntotestejä. Nyt vedämme kollegani kanssa liikuntapainotteisia kuntoutusjaksoja, joissa pääsee kokeilemaan monipuolisesti erilaisia soveltavan liikunnan lajeja kuten purjehdusta, tarkkuussuunnistusta ja frisbeegolfia. Ne ovat olleet hyvin merkittäviä kursseja monille vammautuneille, jotka etsivät sitä omaa uutta tapaa liikkua ja nauttia liikunnasta rajoitteista huolimatta.

Yhteiskunnalliset muutokset ja teknologia muuttivat työelämää

Kuntoutuksen maailma on kokenut paljon muutoksia yli 30 vuoden aikana. Pitkistä kuntoutusjaksoista on siirrytty kohti lyhyempiä, ja teknologian rooli on korostunut entisestään. Lyhyemmät jaksot ovat vaatineet suunnitelmallisempaa ja organisoidumpaa tekemistä ja aikatauluttamista kuntoutusjakson aikana. Joskus siitä voi tulla itselle hieman kiireen tunnetta tai tuntuu ettei pysty antamaan kaikkea sitä asiakkaalle, mitä todella haluaisi, mutta sääntöjen mukaan on mentävä. Lyhyiden jaksojen takia ei voida myöskään tehdä niin paljon spontaaneja juttuja kuin aikaisemmin, vaan asiakkaan toiveet ja tavoitteet tulee selvittää jo ennen jaksoa. Kirjaamisen ja byrokratian lisääntyminen 90-luvulta on tuonut mukanaan omat haasteensa ja vie tietysti hieman aikaa asiakastyöstä.

Teknologia taas on tuonut paljon uusia mahdollisuuksia. Nyt kävelysimulaattorit antavat sellaista dataa, jota emme paljaalla silmällä voisi saada. Myös laitteiden ja apuvälineiden kehitys on mahdollistanut paljon yksilöllisemmät välineet.

Vaikka sukupolvi on vaihtunut siitä, kun itse Käpylässä aloitin ja sieltä marssin letkassa ”Käpylän henki” pullotettuna uuteen kuntoutuskeskus Synapsiaan, on me upeasti löydetty samalla intohimolla ja sydämellä tekeviä uusia ammattilaisia. Kouluttamalla heitä voimme myös jakaa osaamista ammattilaiselta toiselle ja pitää huolen siitä, että osaamisen taso ja laatu säilyvät ja siirtyvät.

Tämä kaikki on vaatinut paljon omistautumista ja myös toisinaan oman vapaa-ajan käyttöä. Mutta olen onnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa soveltavaan liikuntaan ja vammaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin näin paljon. Tämä on minulle intohimo ja elämän työ.

Harri on soveltavan liikunnanohjaaja, intohimoinen urheilija ja liikunnan edistäjä, jolla on jo yli 30 vuoden kokemus kuntoutuksen ammattilaisena. Hän on kehittänyt paljon erilaisia edelleen arvostettuja oppaita sekä kouluttaa erilaisia ammattilaisia soveltavaan liikuntaan, apuvälineiden käsittelyyn ja hallintaan sekä siihen, miten mahdollistaa liikunta myös vammaisille ihmisille erilaisissa lajeissa.