Kansainvälistä sairaanhoitajapäivää vietetään 12.5. – Sairaanhoitaja Stiina Alikoski viihtyy Palosaaren Validia-talossa
Kansainvälistä sairaanhoitajapäivää juhlistetaan vuosittain toukokuun 12. päivä. Päivä tuo esiin sairaanhoitajien merkittävää yhteiskunnallista työtä, ja sitä on vietetty jo vuodesta 1965. Sairaanhoitajat tukevat monen suomalaisen käyttämiä sosiaalipalveluita, kuten vammaispalveluita. Validia tuottaa valtakunnallisesti palveluita vammaisille ja vammautuneille henkilöille, ja työllistää lähes 150 sairaanhoitajaa tai sairaanhoitajaksi opiskelevaa, joten he ovat monen toiminnan kulmakivi.
Palosaaren Validia-talo Vaasassa tarjoaa asiakkailleen tarpeiden mukaista ja tuettua arkea. Tunnelma on niin lämmin, että sen huomaavat heti myös talossa harjoitteluaan suorittavat opiskelijat. Ei ihme, että Palosaaren Validia-talossa viihtyvät erinomaisesti sekä asukkaat että heitä ympärivuorokautisesti hoitavat sairaanhoitajat, kuten Stiina Alikoski.
Sairaanhoitajat ovat hoitoalan todellisia mukautujia niin erilaisiin työtehtäviin kuin -ympäristöihin. Tällainen on myös validialainen Stiina Alikoski. Hän on työskennellyt Vaasan Palosaaren Validia-talossa jo pariin otteeseen: hän aloitti vuonna 2016 ensimmäisen kerran sattuman kautta. Stiina halusi kuitenkin kokeilla vielä jotain uutta, ja siirtyi muualle sairaanhoitopiiriin, kunnes vuonna 2019 hän palasi takaisin Palosaaren Validia-talolle. Hän kaipasi vapauta tehdä työtä, jossa tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa heidän näköistään elämää.
”Me rakennamme asiakkaiden kanssa yhdessä heille tarpeidensa mukaista arkea. Aktivoivan toiminnan luomiseen käytämme omia vahvuuksiamme, ja mielenkiinnon kohteitamme. Validia-taloissa periaatteena on, että jokaisen asiakkaan omatoimisuutta tuetaan toimintakyvyn säilyttämisessä. Nautin, kun saan auttaa asiakkaita ja samalla olla töissä täysin oma itseni”, Stiina kertoo.
Hoitohenkilökunnan arki rullaa mukavasti rutiineja noudattaen
“Kun tulemme aamulla töihin, aloitamme aamupalaverilla. Talon yökkö raportoi, mitä on illalla ja yöllä tapahtunut. Juomme samalla porukalla aamukahvit. Se on tosi mukava hetki. Kun kaikki ajankohtaiset asiat on käyty läpi, jaamme työt ja lähdemme hommiin. Ehkä parasta on, kun aamutyöt on saatu tehtyä, ja olemme taas porukalla koossa. Käymme läpi, onko kaikki tehty ja mitä hommia on loppupäivälle. Tässä kohtaa aloitan ne varsinaiset sairaanhoitajan työt, eli soittelut ja kirjaamiset,” Stiina kertoo työpäivien tavanomaisesta kulusta.
“Sairaanhoitajan työ eroaa muusta hoitohenkilökunnasta siinä, että olen yhteydessä meidän yhteistyökumppaneitamme: terveyskeskuksiin ja sairaaloihin sekä apteekkiin. Lisäksi kontaktoin toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja ja puheterapeutteja. On minun vastuullani päivittää relevanteille tahoille asiakkaiden voinnin muutoksia ja suunnitella hoitoa eteenpäin,” Stiina sanoo.
”Asiakkaiden kanssa tehtävä työ on intensiivistä ja monipuolista. Ei ole kahta samanlaista päivää töissä ja esimerkiksi nostolaitteet ja siirtämiset ovat tulleet täällä lähes uutena asiana. Missään muualla ei näin monipuolisesti käytetä laitteistoa asiakkaiden siirtelyyn. Muuhun työhön verrattuna erona on, että saa tutustua siihen, mitä tapahtuu, kun ihminen vammautuu. Pääsemme näkemään, miten se arki rakentuu, ja miten voimme siinä avustaa sekä millä tavoin tuoda uutta mielekästä arkea elämiseen ja olemiseen”, Stiina toteaa.
Meillä on “me-henki” – oikea Palosaaren talon henki
“Meillä on monessakin mittauksessa todennettu, että meillä on tosi yhteistyökykyinen ja auttavainen työyhteisö. Opiskelijoiltakin kuulee hyvää palautetta, miten yksikkömme on ihana ja kodinomainen. Täällä autetaan toisia ja otetaan toiset huomioon. Meillä on yhä enemmän monikulttuurisempi työyhteisö, mutta se on rikkaus. Meillä työntekijätkin ovat tehneet oman kulttuurin ruokia ja niitä tarjoiltu asiakkaille ja meille muillekin työntekijöille”, Stiina sanoo.
”Huumoria ammennetaan arkisista tilanteista ja sattumuksista, ja yhdessä nauraminen on tämän työn parhaita puolia. Täällä on maailman parhaat työkaverit, jotka pitävät huolen, että kaikilla on töissä hauskaa. Meillä on “me-henki”, joka on tosi ihana. Oikein Palosaaren talon henki”, kertoo Stiina hymyillen.
Luottamus asukkaiden ja hoitajien välille rakentuu jokaisessa kohtaamisessa
“Luottamus lähtee siitä, kun asiakas muuttaa tänne. Esittelemme paikat ja itsemme, ja selostamme ja kerromme, että “Olen täällä sun kaverina, nyt lähdetään katsomaan uutta arkea”. Pohjaa lähdetään rakentamaan ihan ensimmäisestä hetkestä saakka.
Meillä koko hoitohenkilökunta pitää sanansa. Olemme myös tosi reippaita ja rohkaisevia jokaiselle asiakkaalle. Pidämme huolta kommunikoinnista, ja selvitämme asioita heidän puolestaan. Informaation hakeminen ja keskustelu ovat ehdottomasti avainasemassa luottamuksen rakentamisessa,” Stiina valottaa.
“Me teemme sen tunteen, että maailma ei kaadu esim. onnettomuudessa vammautumisen jälkeenkään. Korostamme asiakkaille, että heillä on toimintakykyä jäljellä ja jokainen voi tehdä paljon itse. Kannustamme kaikkia pitämään kiinni itsenäisyydestään ja toimintakyvystään. Arki ei kuole, vaikka on vammautunut. Se pitää vain löytää uudelleen ja rakentaa eri tavalla. Tämän viestin saaminen perille on hienoin asia, mitä pystyn töissä tekemään,” Stiina kertoo.
Ja jatkaa: ”Olemme tosi vahvasti läsnä, mikä synnyttää turvallisuuden tunteen. Ajan myötä tulee tutuksi asiakkaiden tavat ja pystymme ennakoimaan, mitä ihmiset haluaisivat meidät tehtävän. Jokaisen hoitotilanteen lopuksi on tosi tärkeä kysyä, että onko vielä jotain, mitä haluaisit minun tekevän.”
Aktiivinen elämäntyyli sopii sairaanhoitajan työn vastapainoksi
“Perusarjessa on tosi tärkeää ottaa huomioon oma ergonomia, ja nostaa sängyt ylös. Siirtoihin käytämme nosturia ja tarvittaessa pyydämme kaveria avuksi. Täällä puitteet ovat kunnossa: asiakkailla on sähköiset sängyt ja nosturit huoneissaan, jotta liikuttelu on jouhevaa ja työergonomiamme ei vaarannu,” Stiina sanoo.
”Vapaa-ajallani olen erittäin aktiivinen: kilpailen koirieni kanssa agilityssa, pelaan jalkapalloa, harrastan judoa, juoksen ultramatkoja ja kesällä melon. Hyvä fyysinen kunto korreloi työssä jaksamisen kanssa ja aktiivisesta elämästä saatu virkeys näkyy työpaikalla. Meillä henkilökunta myös ammentaa ideoita omista harrastuksistaan ja vahvuuksistaan ja tuo niitä soveltuvin osin asiakkaiden piristykseksi.”
“Asiakkaat elävät mukana harrastuksissani: he kyselevät, onko agility-kisoja ollut taas ja millaisia lenkkejä olen juossut. He ovat mukana kisaurakassa ja haluavat kuulla tarkkaan, miten olemme suoriutuneet. Välillä minulla on koirat mukana täällä töissä. Täällä on aina silittelyrinki koiria vastassa, kun asiakkaat tietävät, että ne ovat tulossa,” Stiina nauraa.
Stiina on tyytyväinen työhönsä: ”Koen työni tärkeäksi ja kannustan muitakin hoitoalan ammattilaisia hakeutumaan vammaistyöhön. Tämä työ todellakin antaa sellaista kokemusta, mitä ei missään muualla saa. Ihanimpia onnistumisia ovat, kun joku tulee vammautuneena meille, mutta kuntoutuu niin, että pääsee takaisin kotiin. Pääsee näkemään oman työn jäljen tosi konkreettisella ja koskettavalla tavalla. Juhlimme yhdessä asiakkaiden kanssa jokaista pientäkin edistysaskelta, kuten vaikka varpaiden heiluttelun onnistumista, jos se ei aiemmin vielä onnistunut.”