Aivovammapotilaan kuntoutus suunnitellaan mittatilaustyönä

Neurokirurgian erikoislääkäri Seppo Juvela kertoo, että aivovammakuntoutujien kuntoutus Validialla on intensiivistä, moniammatillista ja yksilöllistä.
Neurologian erikoislääkäri Seppo Juvela

Yleisin syy aivovammoissa on kaatuminen

Suomessa diagnosoidaan vuosittain ainakin 20 000 aivovammaa. Näistä noin tuhat on vaikeita ja neljä tuhatta keskivaikeita.

”Aivovammat saattavat olla jopa tätä yleisempiä, sillä varsinkaan lieviä tai keskivaikeitakaan aivovammoja ei aina pystytä diagnosoimaan”, kertoo neurokirurgian erikoislääkäri Seppo Juvela, joka aloitti työt Validian kuntoutuksessa helmikuussa.

Aivovamman yleisin syy on kaatuminen, jossa ihminen on lyönyt päänsä.

”Myös liikenneonnettomuuksissa syntyy edelleen aivovammoja, vaikka nopeusrajoitukset ja turvavöiden käyttö ovat vähentäneet tapaturmia takavuosista.”

Validialla käytössä kävely- ja yläraajarobotit

Validialla kuntoutetaan enimmäkseen potilaita, joilla on diagnosoitu vaikea aivovamma.

Vaikean aivovamman saanut potilas ei selviydy arjesta itsenäisesti vaan on riippuvainen toisten avusta. Kuntoutuksen tavoitteena on parantaa ennen kaikkea hänen toimintakykyään.

Kuntoutus Validialla on moniammatillista. Siihen kuuluu muun muassa toimintaterapiaa, fysioterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta.

”Validian laitoskuntoutusjakso on intensiivinen: kuntoutujalle tehdään päivittäinen lukujärjestys, jossa voi olla jopa kuusi tuntia erilaisia terapioita joka arkipäivä ja lisäksi esimerkiksi kuntosaliharjoittelua. Kuntoutus suunnitellaan mittatilaustyönä niin, että se ei ole liian kuormittava vaan kuntoutuja itse kokee sen hyödylliseksi”, Juvela kertoo.

”Validialla on pitkät perinteet ja hyvät resurssit aivovammojen kuntoutuksessa. Käytössä on muun muassa kävely- ja yläraajarobotit, joita voidaan hyödyntää, jos aivovammaan liittyy selkäydinvaurioita tai motorisia vammoja.”

Kuntoutus on kustannustehokasta

Juvela tiivistää, että hänen tehtävänsä lääkärinä on tutkia kuntoutuja sekä tämän taustatiedot ja arvioida, kuinka paljon hyötyä tälle on kuntoutuksesta jokapäiväisessä elämässään.

Yleensä kuntoutus jatkuu laitosjakson jälkeen avokuntoutuksena, jossa kuntoutuja käy terapioissa kotoaan käsin. Avokuntoutusta jatketaan niin kauan kuin kuntoutuja kokee sen toimintakyvylleen hyödylliseksi.

”Kuntoutus voi jatkua jopa vuosikymmeniä, jos potilaalla on vaikea aivovamma ja lisäksi vielä selkäydinvamma. Validiallakin on kuntoutujia, jotka ovat saaneet aivovamman 1970–1990-luvuilla ja käyneet siitä lähtien parin vuoden välein vakuutusyhtiöiden kustantamassa laitoskuntoutuksessa”, Juvela kertoo.

Vakuutusyhtiötkin ovat arvioineet, että vaikeissa aivovammoissa kuntoutus on kustannustehokasta, sillä aivovammapotilaan toimintakyky heikkenee hänen vanhentuessaan nopeammin kuin ihmisen, jolla vammaa ei ole ollut.

On tärkeää tuntea potilaan tausta

Koska aivovamma on kivuton, se saattaa jäädä alkuvaiheessa esimerkiksi onnettomuuden jälkeen kokonaan diagnosoimatta. Luunmurtumien ja halvausoireiden tapaiset vammat todetaan nopeammin ja hoidetaan kiireellisesti.

”Myöhemmin näistä vammoista toivuttaessa tulee varsin usein ilmi, että potilas ei pärjääkään arjessa kuten ennen. Hänellä saattaa ilmetä esimerkiksi voimakasta kuormitusväsymystä, aloitekyvyttömyyttä, keskittymisvaikeuksia, aistiyliherkkyyttä, toiminnanohjausongelmia, virhealttiutta tai muistiongelmia”, Juvela kertoo.

Samankaltaisia oireita saattaa liittyä myös esimerkiksi ADHD-oireistoon tai masennukseen. Tämän vuoksi aivovammaa diagnosoitaessa on oleellista tuntea potilaan tausta pitkältä ajalta ennen vammaa ja muut diagnoosit.

”Vastaavasti jos potilaalla on vaikea ADHD-oireisto tai depressio, ei aina ole aivan selvää, mikä on aivovamman osuus ja merkitys oireissa sekä esimerkiksi työkyvyttömyydessä.”

Vaativaa tutkimustyötä syy-seurausyhteyksien selvittämiseksi

Juvelan mukaan aivovamman diagnosoimiseksi on tärkeää, että jo päivystyspoliklinikalla kerätään tietoa muun muassa ihmisen tajuttomuuden kestosta ja muistiaukon pituudesta.

Tietoja täydentää pään magneettikuvaus.

”Magneettikuvaus tulisi tehdä parin kolmen viikon sisällä onnettomuudesta, sillä myöhemmin lievemmät löydökset normalisoituivat. Puolen vuoden kuluttua onnettomuudesta magneettikuva voi jo olla aivan normaali, mutta se ei sulje aivovammaa pois.”

Tällöin keskeisessä roolissa ovat neuropsykologiset tutkimukset, potilaan ja hänen läheistensä haastattelut sekä mahdollinen työkokeilu. Lääkäri yhdistelee näitä eri menetelmiä diagnoosia tehdessään.

”Aivovamman diagnosointi on joskus hyvin vaativaa tutkimustyötä syy-seurausyhteyksien selvittämiseksi.”

 

Etkö löytänyt etsimääsi?
Ota yhteyttä

020 33 1200

Haluan että minuun otetaan yhteyttä

 

Täytä yhteydenottolomake