Hämäläinen Helena Koskinen muutti ensimmäisten asukkaiden joukossa Joensuun Validia-taloon: ”Karjalaisten iloisuus ja puheliaisuus tuntuivat mukavilta luonteenpiirteiltä”

Helena Koskinen ja lähihoitaja Pirjo Repo ovat tunteneet toisensa siitä päivästä lähtien, kun Joensuun Validia-talo avattiin asiakkaille. Koskinen on alkuperäisistä asukkaista ainoa, joka asuu edelleen talossa.
Joensuun ensimmäinen asukas

Oli uudenvuodenaatto vuonna 1973. Ambulanssi heittelehti tiellä loskaisessa kelissä. Se kuljetti Helena Koskista Lahden kaupunginsairaalasta kohti Joensuun Validia-taloa, silloista Invalidiliiton palvelutaloa.

Perille päästiin kello 17:n aikoihin iltapäivällä. Aurinko oli jo ehtinyt laskea, ja Merimiehenkadun ja Yläsatamakadun kulmauksessa oli pilkkopimeää, kun ambulanssi pysähtyi oven eteen ja Koskinen autettiin sisään taloon.

”Muistan hyvin, kun Helena saapui alakäytävälle sellaisilla matalilla paareilla, joita siihen aikaan käytettiin”, kertoo lähihoitaja Pirjo Repo.

”Minä en kyllä taida muistaa sinua siitä hetkestä, mutta sen muistan, että talon silloinen johtaja Juhani Tuhkanen oli ovella toivottamassa minut tervetulleeksi”, Koskinen  sanoo.

Iltavuorossa työskennellyt henkilökunta johtajaa myöten oli tullut vastaanottamaan Helena Koskista, joka oli yksi talon ensimmäisistä asukkaista. Nykyisin hän on ainoa alkuperäinen asukas, joka edelleen asuu talossa.

Tutun hoitajan kanssa on kiva muistella menneitä
Repo oli tullut taloon töihin kolme päivää ennen asukkaiden saapumista, kuten muukin henkilökunta. Hän teki aluksi töitä hoitoapulaisen ja kotiavustajan nimikkeillä ja suoritti 1990-luvun alussa silloisen perushoitajan tutkinnon.

Eläkkeelle Repo jäi virallisesti 2012 mutta on jatkanut sen jälkeen talossa keikkarina. ”Minulta kysyttiin läksiäisjuhlieni yhteydessä, tulenko joskus sijaistamaan. En vastannut vielä silloin mitään. Huomasin kuitenkin, että olen jäänyt tähän työhön aivan koukkuun. Enhän minä nyt täältä voi kokonaan lähteä! Olen sosiaalinen ihminen, ja tykkään jutella asukkaiden kanssa”, Repo kertoo.

Koskinen  on iloinen siitä, että Repo käy edelleen työvuorossa ollessaan avustamassa häntä. Yhdessä on kuljettu pitkä taival, ja yhteisiä muistoja on kertynyt.

Joensuun ensimmäinen asukas
Kuvassa Helena Koskinen (oik.) ja Pirjo Repo

 

”Pirjo on työssään hyvin joustava, ja hän on ihmisenä tosi mukava. Pirjon kanssa on aina ihana jutella, ja ajattelen häntä vähän kuin hyvänä kaverina. On kiva, että tapaamme edelleen ja voimme muistella yhdessä vanhoja hyviä aikoja.”

Samanhenkisiä naapureita ja vertaistukea
Palataan siis Koskisen  muistoihin ensimmäisestä päivästä Joensuun Validia-talossa.

Kun Koskinen oli saapunut taloon, hänet autettiin omaan pyörätuoliinsa, ja sitten lähdetiin valitsemaan hänelle asuntoa. ”Sain valita kahden asunnon välillä. Valitsin sen, joka oli kolmannessa kerroksessa päivystyshuoneen vieressä. Ajattelin, että saan tarvittaessa päivystyshuoneesta apua vaikka huutamalla, koska silloin kaikki oli vielä minulle uutta ja vierasta”, Koskinen muistelee.

Joensuun ensimmäinen asukas_historia
Kuva Pirjo Revon kotialbumista.


Omaan asuntoon asettuminen tuntui nuoresta Koskisesta  mukavalta. Huonetta sai ruveta hiljaksiin kalustamaan ja laittamaan omien mieltymystensä mukaan niin, että se näytti ja tuntui kotoisalta – omalta kodilta.

Sekin tuntui mukavalta, että myös monet naapureista olivat nuoria. ”Täällä oli paljon minun ikäistäni ja vähän samanhenkistä naisväkeä. Voisi sanoa, että saimme toisiltamme vertaistukea.”

Muutto aivan vieraalle seudulle
Joensuu oli hämäläiselle Koskiselle aivan vierasta seutua, kun hän muutti sinne. ”En ollut ikinä käynyt täällä päinkään. Tiesin vain sen, mitä olin kuullut ilomantsilaiselta ystävältäni Nastolassa: että hän matkusti kotiseudulle yötä myöten, ensin tuntikausia junalla Joensuuhun ja sieltä vielä linja-autolla eteenpäin. Ajattelin, että voi kauhea, se Joensuuhan on melkein yhtä kaukana kun Lappi.”

Muisto hymyilyttää nyt sekä Koskista  että Repoa. ”Ei olekaan koskaan tullut puheeksi, että sinulla oli ilomantsilainen ystävä. Minäkinhän olen kotoisin Ilomantsista. Jännä sattuma”, Repo sanoo.

”Joensuulaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia”
Joensuuhun saavuttuaan Koskinen tykästyi nopeasti kaupungin ilmapiiriin ja pohjoiskarjalaisiin ihmisiin. ”Olen itse hämäläinen ja luonteeltani hiljaisempi, joten karjalaisten iloisuus ja puheliaisuus tuntuivat tosi mukavilta luonteenpiirteiltä. Oli kiva saada ystäviä, jotka olivat välittömiä ja joiden kanssa oli helppo tutustua ja jutella.”

Ilmapiirin lisäksi Koskinen pitää kovasti Joensuun Validia-talon ympäristöstä. ”Tämä ympäristö on aivan huippu. Joensuussa on niin tasaista, että täällä on hyvä ajella tuolilla. Nykyisin eri paikoissa on huomioitu hyvin myös luiskien tarve”, Koskinen kiittää.

”Ja lisäksi joensuulaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Kun olen esimerkiksi talvella tietä ylittäessäni jäänyt kiinni tuolin kanssa, aina on tullut joku auttamaan. Auto on jopa saattanut pysähtyä viereen ja kuski nousta kysymään, tarvitsenko apua.”

Häitäkin talossa on tanssittu
Koskinen ja Repo muistelevat mielellään lämminhenkisiä, kodinomaisia juhlia, joita talossa on vuosien varrella vietetty. Alkuvuosina esimerkiksi samassa talossa asunut talonmies ja muualla asunut johtaja perheineen osallistui joulunviettoon talossa.

Ja onpa Joensuun Validia-talossa häitäkin tanssittu. Muistellessa tulee mieleen myös se, kuinka paljon kaupunki ympärillä on viidessä vuosikymmenessä muuttunut.

”Kun muutin tänne, tässä ympärillä oli omakotitaloja. Kissat kulkivat kaduilla, jotka ovat nyt täynnä autoja, eikä jalkakäytäviä ollut vielä 1970-luvulla asfaltoitu. Tuossa vastapäätä, nykyisen parkkipaikan kohdalla, oli puutalo, ja siellä oli ikkunassa kanaverkko”, Koskinen muistelee.

”Sellaista elämä Joensuussa oli vielä silloin. Paljon on vettä Pielisjoessa virrannut, ja muutoksen tuulet ovat toisinaan koetelleet kovastikin, mutta niihin on vain sopeuduttava”, Koskinen ja Repo toteavat.

Validialaiset somessa

     

    Etkö löytänyt etsimääsi?
    Ota yhteyttä

    020 33 1200

    Haluan että minuun otetaan yhteyttä

     

    Täytä yhteydenottolomake